Ruissalossa on toissapäivästä asti hengaillut punakaulahanhi. Mekin käytiin Janin kanssa toteamassa, että siellähän se. Mun kuvausvälineistöllä lintu seisoi kuitenkin turhan kaukana tiestä, joten päätin käydä vähän rämpimässä pellon puolella. Yhtäkkiä paikalle ilmestyi tyhjästä porukka lintubongareita, jotka alkoivat huudella vihaisesti mun perään. En tietystikään totellut huutelijoita heti, koska kuva piti saada ja koska lintua ei näyttänyt mun olemassaolo kovasti kiinnostavan. Takaisin tielle palatessani sain osakseni aika vihaisia katseita.
Ymmärrän toki aiheuttamani närkästyksen, pitäähän kanssaharrastajienkin bongailumahiksia ajatella, eikä lintuja saa hätyytellä pois paikalta. Äkäinen mulkoilu ei kuitenkaan ollut ihan omiaan herättämään mun sympatioita kiukkuista lintumiestä kohtaan. Lintutarkkailijoiden keskuudessa tuntuu useamminkin olevan astetta epäsosiaalisempi ja ehkä vähän ylimielinenkin ilmapiiri. Tai ehkä nuori tyttö erottuu joukosta keski-ikäisten miesten valtaamassa harrastuksessa kuin punakaula valkoposkien keskellä (huomatkaa vapojen hajurako erilaiseen lintuun!) Menipäs nyt syvälliseksi... :D
Idiooteista huolimatta lupaan tulevaisuudessa huomioida muut harrastajat entistä paremmin (ihan vaan jo siitä syystä että ne on niin pelottavia). Kuvauskohde itse tuskin koki välikohtauksessa mitään suurempia traumoja, ja se on lintukuvauksen tärkeysjärjestyksessä tietysti aina etusijalla. Kotiläksynä luin vielä pari artikkelia luontokuvauksen
etiikasta (sellaisia löytyy muuten yllättävän vähän)
Anyway, lintu ei liikkunut, sain kuvia ja lintumies sai jäädä rauhassa tiirailemaan, kun luikin äkkiä paikalta pois.
Paikalla oli myös rohkeaakin rohkeampi pikkulepinkäisen poikanen.
Käytiin vielä nopeasti pyörähtämässä kasvitieteellisessä puutarhassa, synapsilaiset kun pääsevät sisään ilmaiseksi :)
